28.9. Omat kamat

Sunnuntaina pääsinkin jo tositoimiin omien kiekkojen ja pelikenkien kanssa. Koko team Finland saapui lauantaina illalla, joten tänään kaikki pääsivät jo maistelemaan ob-narujen tiiveyttä.

Aamulla klo 8 aloitimme radalla treenaamisen, mutta muutaman väylän jälkeen meidät häädettiin pois, koska radalla pelattiin parigolfkisa. Palasimme hotellille lepäämään ja jatkoimme yhden aikoihin. Treenasimme koko radan useilla avauksilla, joten tuntuma alkaa löytyä. Tulokset pyörivät kaikilla, jotka laskivat (minä mukaanlukien) 70-75 tienoilla. Ei riitä.

Asetin tavoitteekseni tänne lähtiessäni hyvällä pelillä kolmenkympin sakin, ja tyytyväinen 50 parhaan joukkoon pääsemisestä. Nyt kun on vähän heitellyt, niin hyvällä pelillä pelaan itseni 50 sakkiin. Taso on aika paljon kovempi kuin muistelin.

Tämän päivän 73:sta pitäisi pystyä nipistämään se viitisen heittoa vielä pois, jotta olisin tyytyväinen.

Radan järjestäytyminen on mielenkiintoinen; väylät 1-8 on niitä väyliä, joilla birdieitä pitäisi ottaa, tosin siihen sekaan mahtuu vielä 4 ja 5, joista hasardit ovat hyvinkin mahdollisia, mutta niitä on vältettävä alkukierroksesta keinolla millä hyvänsä, jottei koko kiessi mene pilalle. 9-13 on selvitymistä ob-alueiden välistä voittajaksi, ja useimmilla väylillä bogiekin voi olla hyvä. Väylillä 14-16 voi hieman (korostan hieman) hengähtää, ja jäljellä on vielä piinaava saariväylä ja viettävään rinteeseen pelattava vaikea par 4. Viimeisillä kahdella väylällä voi helposti pilata koko kierroksen. Kokonaisuudessa rata vaatii kovaa keskittymistä alusta loppuun, hengähdysväylät täällä ovat Suomen mittakaavassa vaikeita.

Romahdus vaanii usealla väylällä, peli on henkistä taistelua jännityksen voittamiseksi ja rennon pelifiiliksen saamiseksi. Upeaa.

Huomenna Innovan varastolle ehkä, ja jotain muuta turistimeininkiä, treenaamaan ei ilmeisesti pääse, koska karsinnat pelataan huomenna.

Kolme aamua.